Puheeni tänään 14.11.2025 mielenosoituksessa Turun Kävelykadulla, Mielenosoitus liittyi kansainsväliseen Fridays for Future:n Global Climate Strike-ilmastolakkoon COP30-konferenssin aikana
Hyvät kuulijat
Puheeni koostuu koulukavereilleni laatimasta viestistäni. Kirjoitimme ylioppilaiksi Turun Norssista 1973. Ehkä se toimii myös anteeksipyyntönä nuoremmille sukupolville.
Hyvät seiskakolmoset, tärkeät koulukaverini
Rooman klubi, tulevaisuuden tutkimusryhmä, huolestui tutkimuksensa löydöksistä siinä määrin, että se julkaisi tuloksensa kirjan muodossa. Tutkijat toivoivat, että kirja synnyttäisi keskustelua kaikissa yhteisöissä ja johtaisi ihmiset kaikilla aloilla pohtimaan yhteistyötä planeetan säilyttämiseksi elinkelpoisena itsellemme ja lapsillemme. Tämä tapahtui vuonna 1972 ollessamme lukiossa. En varmasti ollut ainoa, jota nämä tulokset jäivät askarruttamaan, mutta en muista, että olisimme siitä yhdessä aikanaan paljoa keskustelleet.
Monien tutkijoiden mukaan Rooman klubin tietyt skenaariot vastaavat toteutunutta kehitystä hyvin.[Tutkijat toteavat, että vaikka tietoa elämää ylläpitävien järjestelmien romahduksen dynamiikasta on kerätty 50 vuoden ajalta, ihmiskunta ei ole onnistunut käynnistämään järjestelmällistä muutosta romahduksen estämiseksi.
Nuoruudessamme 1970-luvulla yleisemmässä keskustelussa oli öljykriisi . Raakaöljyn hinta nousi muutamassa vuodessa silloisen Lähi-Idän sodankin vuoksi nelinkertaiseksi. Öljykriisi ei toiminut kuitenkaan pysähdyttävänä herätyksenä luonnonvarojen ehtymiseen ja ilmastonmuutoksesta ei lehdistössä juuri puhuttu. Viime sunnuntaisen Hesarin artikkelin mukaan vasta 2000-luvulla ilmastonmuutos ja sen hillitseminen tuli suomalaisiin koulujen oppikirjoihin.
Maailman ylikulutuspäivä on viime vuodet pysytellyt elokuun alun tienoilla ja suomalaiset kuluttavat oman osansa maailman luonnonvaroista noin nelisen kuukautta maailman keskiarvoa nopeammin. Vuonna 1972, jolloin Rooman klubi julkaisi raporttinsa , maailman ylikulutuspäivä oli joulukuussa. Meidän onkin tingittävä elintasossamme 1970-luvulle ja globaalisti arvioiden kauemmaksikin. Mutta me 50-luvulla syntyneet muistamme, ettei meidän 60-70-luvuilla tarvinnut kärsiä puutetta Suomessa, elintaso oli varsin kohtuullinen.
Meidän pitää paitsi tinkiä omassa elämässämme kulutustottumuksistamme, niin vaatia kunnaltamme, valtiovallaltamme ja EU:lta ilmastotekoja. Planeettamme säilyminen vaatii niin Suomessa kuin globaalisti sääntelyä, sääntelyä ja sääntelyä.
Aseenteihimme ilmastonmuutokseen ja luontokatoon sopii vaatimuksena Liisa Tavin 70-luvulla laulamat säkeet ”Jäähyväiset valheille, joihin uskottiin, Jäähyväiset puheille, joilla synnit sovitettiin.”
Meillä seiskakolmosilla on elinaikaa vähemmän edessä kuin takana, mutta meillä on velvollisuutemme tuleville sukupolville kuten lapsenlapsillemme säilyttää planeettamme elinkelpoisina. Varsinkin kun olemme saaneet nauttia tasokkaasta koulutuksesta ja lukea jo 70-luvulla tulevasta.
Kutsun Turun seudulla asuvia Turun Seudun Ilmastoisovanhempiin. Tukekaamme myös Elokapinaa, joka tekee sitä tärkeää työtä, mikä meiltä jäi tekemättä.
Optimistisin mutta kiireisin terveisin
Anne Uotila